Vuodenvaihde on perinteinen ajankohta siirtää katse hetkeksi taakse päin, pohtia kuluneen vuoden saavutuksia ja saavuttamattomia tavoitteita ja tehdä niiden pohjalta lupauksia tulevalle. Sellaiset ovat suunnitelmat myös täällä. Ajankohta toimii hyvin myös blogin aloittamiseksi puhtaalta pöydältä: Aikaisemmat postaukset tuntuvat nyt katsottuna hieman sisällöttömiltä, ja tavoitteenani onkin tulevaisuudessa panostaa mielenkiintoiseen sisältöön pelkkien kuvien postaamisen sijaan. Kuvia pääsee katselemaan portfoliosivulta, facebookista ja instagramista mikäli haluaa pelkkiä kuvia katsella. Blogin puolella keskityn antamaan pientä sneak peakia kulissien takaa, kertomaan ajatuksia kuvien synnystä ja tarinasta kuvan takana, ja luultavasti saatte lukea myös kaikenlaista muuta itseäni inspiroivaa sisältöä valokuvauksen maailmasta ja sen ympäriltä. Ajankohtaisuus on asia, johon minun täytyy panostaa: haluan kertoa teille asioita joita teen nyt, mistä olen kiinnostunut nyt, sen sijaan että yrittäisin muistella miten tämä jo kuukausien takainen projekti oikein menikään.

Siirretään tässä vaiheessa katse kuitenkin hetkeksi vuoteen 2017, jota vielä on muutama päivä jäljellä. Olen koonnut otsakkeiden alle muutamia kohokohtia menneeltä vuodelta, joilla on ollut suurta merkitystä sen suhteen, missä pisteessä olen nyt. Tämän postauksen yhteydessä tarjoilen myös pienet kollaasit kunkin ostakkeen alta, jonne olen koittanut löytää parhaimpia otoksiani vuodelta 2017, tai sellaisia joista olen itse pitänyt.

#Studio

Yksi merkittävimpiä edistysaskeleita valokuvauksen saralla vuonna 2017 oli sopivan vuokrastudion löytäminen. Hyvästi kotistudioviritelmät, ahtaat nurkat ja laajakulmalla räiskityt henkilökuvat. Kunnollisten tilojen ja osittain myös päivitetyn studiokaluston myötä olen päässyt harjoittelemaan valaisua tavalla, mikä ei kotioloissa koskaan olisi ollut mahdollista. Käytännön harjoittelua on saanut tehdä niin paljon, kun on vaan halunnut, ja olen oppinut ymmärtämään valoa paljon paremmin. Kuitenkin samaan aikaan tietämyksen ja ymmärryksen kasvaessa ja oman visuaalisen silmän kehittyessä, huomaan valitettavasti myös miten vähän lopulta osaan. Erityisesti loppuvuodesta olen tuskastellut paljon valaisuun liittyvien asioiden kanssa, ollut tyytymätön kuviini ja kaivannut jotain konkreettista rautalangasta vääntämistä. Tähän vaivaan tiedän onneksi saavani jonkinlaista ohjausta, mutta palataan siihen tarkemmin vielä tämän postauksen lopussa.

#Harrastuksesta ammatiksi

Vappuna tapahtui ehkä mullistavin käänne, kun lähdin tekemään rakkaasta harrastuksesta ammattia. Yrittäjäksi ryhtymistä olin toki suunnitellut pitkään, ja näihin aikoihin vuosi sitten kirjoittelin liiketoimintasuunnitelmaa sormet syyhyten ja pää täynnä ajatuksia ja visioita tulevasta. Usko itseen ja omaan osaamiseen oli vahva. Minulla oli valmiiksi olemassa pieni seuraajakunta sekä muutama asiakas, joille olin tehnyt kuvauksia laskutuspalvelun kautta. Mikä voisi muka mennä pieleen? No, ihan metsään tässä ei onneksi olla mentykään, mutta olin selkeästikin yliarvioinut sen miten paljon yhden ihmisen on mahdollista saada asioita tehtyä. Vaikka jaksaminen olisi loputonta, on vuorokaudessa silti rajallinen määrä tunteja. Ja mikäli laadun haluaa pitää vähääkään ammattimaisena, ei riitä että tekee vähän sinne päin. En halua edes muistella, kuinka monta yötä läpensä olen istunut toimistolla, nukahtanut sohvalle ja jatkanut taas kahvin ja batteryn voimalla.

Asiakkaita on onnekseni riittänyt niin, että toiminta jatkuu yhä, laskut on saatu maksettua ja ruokaakin on kaapissa aina ollut. Mutta esimerkiksi sosiaalisen median aktiivinen päivitys, mielenkiintoisen sisällön tuottaminen blogiin ja verkkosivujen ajankohtaisuus ovat olleet asioita, jotka ovat olleet enemmän ja vähemmän retuperällä koko tämän ajan. Myöskin ei-kaupalliset projektit, joita olen ollut toteuttamassa omaksi ilokseni tai harjoitusmielessä, ovat saattaneet venähtää niin että koko asia ei enää ole ajankohtainen kun viimein saan kuvat valmiiksi. Myöskään näyttelykuvien työstäminen kesän suurimmat hääsesongin aikaan ei ollut parhaita ajatuksiani. Voi sitä kuvatulvaa ja työn määrää… No, nämä kokemukset tekevät onneksi viisaammaksi, ja nykyään kalenteriin onkin merkattu kuvauspäivien lisäksi myös kuvankäsittelyyn varattu aika. Opettelun alla on vielä sanat ”kalenterini on täynnä”, kun pyydetään keikalle joka pitäisi toteuttaa vuorokauden, tai pahimmillaan tunnin varoajalla.

Yksin yrittämisessä riittää haastetta varmasti vielä tulevaisuudessakin, ja käytännöt hioutuvat matkalla. Vaikka olen joutunut sanomaan itselleni useammin kuin kerran, että jokin käytäntö ei toimi, olen silti edelleen hämmästynyt siitä että tällaisella alalla näinkin tuoreelle yrittäjälle on riittänyt töitä. Vaikka omaisuutta ei ole päässyt kertymään eikä palkkaa juuri nostella, on kuitenkin joka kuukausi jossain joku, joka kaipaa palveluitani. Ja tietää olemassaolostani. Siinä mielessä täytyy sanoa, että olen varmasti tehnyt jotain myös oikein.

#Valokuvanäyttely

Sain taas tänä vuonna kunnian vastata uuden kalenterin suunnittelusta, ideoinnista ja toteutuksesta oululaiselle burleskiryhmälle, Kinky Carnival Burlesquelle. Kalenterin teemaksi valikoitui tällä kertaa friikkisirkus kaikkine klassisine asukkeineen. Innostuin tästä teemasta ja upeista hahmoista niin valtavasti, että halusin rakentaa kalenterin rinnalle myös näyttelyn, jossa samat friikit olisivat vielä esillä omissa näyttävissä teoksissaan. Näyttelyn ympärille tuli tottakai rakentaa myös avajaisjuhla, jonne suunnittelin freakshown heräävän henkiin. Tauluista ja kalenterista tutut hahmot muuntuivat lihaksi ja vereksi, burleskiesitysten muodossa. Kinky Carnival Burlesquen upeat daamit vastasivat burleskiesityksistä sekä suunnittelivat asuja ja maskeerauksia hahmoilleen, jotka myös kuvissa nähdään. Minut nähtiin lavalla juontamassa tapahtumaa.

FreakShowta työstettiin lähes koko alkuvuosi. Suunnittelua, näyttelypaikan kartoittamista, asujen valmistelua, ja keväämmällä päästiin starttaamaan kuvaukset. Aikataulu oli tiukka, muttei mahdoton. Noin puolet kuvauksista jäi kesälle, samalle ajankohdalle kun koitin pärjätä kuumimmillaan käynnissä olevan hääsesongin ja kesäjuhlakauden parissa. Tässä kohden tuli tehtyä ajoittain sangen pitkää päivää ja silmät ristissä käsiteltyä kuvia, mutta maailman hienoin fiilis oli se, kun kaikki oli valmista ja tismalleen aikataulussa. Paitsi senkin jälkeen kun kaikki oli valmista, piti vielä juosta teettämässä kuvia, etsimässä kehyksiä, kehystää, suunnitella ja järjestää tapahtumaa…. Mutta lopputulokseen en voisi juuri olla tyytyväisempi. Avajaisia juhlittiin 16.9.2017 reilun satapäisen yleisön kera. Kuulin paljon kannustavaa palautettava ja näyttely sai komeilla Voimalan seinillä suunnitellun kahden viikon sijaan kuusi viikkoa. Mieleenpainuvin kommentti taisikin tulla eräältä toiselta valokuvaajalta, joka sanoi että olen parhaimmillani silloin kun saan tehdä jotain outoa. Tämä kommentti onkin myöhemmin kannustanut minua jatkamaan omalla tielläni, tehden sitä mikä minua kiehtoo, koska siinä olen hyvä.

#Cabaret Mystique Studios

Reilun puolen vuoden aikana, mitä olen nyt yrittäjänä toiminut, olen ehkä eniten saanut aikaan boudoirkuvausten parissa touhutessani. Teen naisellisia, sensuellin aistikkaita boudoirkuvauksia aputoiminimellä Cabaret Mystique Studios, sillä näille kuville on selkeästi aivan oma seuraajakuntansa. Olen myös halunnut erottaa nämä hieman rohkeammat kuvaukset muusta lifestyle- tyyppisestä valokuvauksesta, jota yksityishenkilöille tarjoan. Cabaret Mystique Studios eli lyhyesti CMS on lähtenyt täysin tyhjästä hieman sen jälkeen, kun rekisteröin yritystoimintani. Tässä ajassa se on kuitenkin löytänyt paikkansa Oulussa ja pikkuhiljaa kerännyt kiinnostuneita seuraajia niin sosiaalisen median kanaviin kuin sähköpostilistalle. Olen ollut aktiivisesti mukana messuilla ja tapahtumissa tuoden tätä maailmalla vallitsevaa trendiä paremmin myös tänne Pohjois-Suomeen ja järjestänyt myös itse tapahtumia ja teemakuvauksia studiollani.

Näen että CMS:llä on loistava tulevaisuus edessään ja paljon tarjottavaa. CMS:n kautta olen tavannut paljon uusia ihmisiä kuluneen puolen vuoden aikana ja solminut upeita yhteistyökuvioita. Itselläni on niin iso palo ja intohimo tyylisuunnan toteuttamiseen, naisellissuuden ja body positive ajattelun vakiinnuttamiseen ja arkipäiväisyyteen saattamisen suhteen, pois siitä likaisesta kuplasta johon voidaan kajota vasta kun selusta on varmistettu. CMS:n suhteen haaveilen isosti, ja toivon että jonain päivänä haaveet ovat toteutuneet fyysisiksi. Unelmat ovat niin suuria, että varmasti vielä ensi vuonna niitä ei ole saatu toteutettua, mutta ehkä jo viiden vuoden päästä. Aika näyttää.

#Mitä muuta?

Vuosi 2017 on ollut hyvä, mutta raskas. Se on pitänyt sisällään paljon uuden opettelua, sopeutumista nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista. Se on pitänyt sisällään pään seinään hakkaamista, mutta myös onnistumisen iloa. Vuosi on pitänyt sisällään suuria muutoksia ja vanhasta luopumista. Etenkin loppuvuotta kohden olen antanut pois paljon, luopunut itselle tärkeistä ja rakkaista asioista. Mutta näen kuitenkin kaiken tämän luopumisen ainoastaan hyvänä asiana. Olen ollut niin täyteen pakattu erilaisia asioita, että ilman luopumista ei olisi sijaa uudelle. Olen ihminen, joka suhtautuu asioihin suurella palolla, intohimolla ja antaumuksella, mikä tarkoittaa myös valitettavasti sitä etten pysty olemaan mukana monessa. Aikani ei yksinkertaisesti riitä. Tämän takia esimerkiksi rakas burleskiharrastus jää toistaiseksi tauolle, samoin kuin moni muu asia, joka on syönyt aikaani siltä, mihin kaiken energiani tulisi keskittyä.

Vuosi 2018 tulee olemaan minulle itsensä kehittämisen ja uuden opettelun vuosi. Se tulee olemaan valokuvaamisen vuosi. Tavoitteet, kunnianhimo ja haaveet ovat korkealla itselle niin tärkeän asian suhteen ja siksi olen tehnyt elämässäni tilaa sille, mikä todella merkitsee ja mikä on tärkeää. Tulevana vuotena aijon elää ja hengittää valokuvausta.

Ehkä yksi suuri osasyyllinen tähän valtaisaan kunnianhimon kasvuun näin loppuvuodesta on myös se, että sain kuulla pääseväni kouluttamaan itseäni vielä lisää. Kouluun, josta ovat lähtöisin kaikki Suomen parhaat valokuvaajat, eli Visiaaliviestinnän instituuttiin. Prosessi koulutukseen pääsemiseen oli kohdallani pitkä ja kivinen ja voin sanoa että julkista itkua ja kiroilua on tullut harrastettua, kun tunteet ovat olleet niin pinnalla. Nyt, kun jalka on runnottu oven väliin ja siitä aiheutuneet mustelmat on vastaanotettu, en voi enää kun antaa itsestäni 110% ja vähän enemmän. Vuosi 2018 tulee olemaan niin pullollaan haasteita, että voin olla ylpeä itsestäni jos saavutan edes puolivälin, mutta selkä suorana ja mieli murtumattomana lähden katsomaan, mitä kaikkea tuleva vuosi voi minulle tarjota. Tästä on hyvä jatkaa.